Tarkkanäköinen romaani avioliitosta ja linnoitussaaresta, joka yhdistää ja erottaa. 

Hän ei tiennyt, mitä sanoisi Ingalle, jonka kanssa elämä tuntui seisovalta vedeltä. Sen pinnalla oli öljyinen kalvo, ja siinä makasi kuolleita tai kituvia hyönteisiä. 

Inga ja Antti viettävät Örön saarella muutaman päivän kesällä 2020, mutta heidän on vaikea kohdata toisiaan. Antti muistaa saaren varusmiesajaltaan, ja Inga etsii sieltä Juhoa ja Annaa, joista on suvussa vaiettu. 

Kun Juho osallistuu Örön linnoitustöihin 1916, joukossa raataa vankeja pakkotyössä. Pietari Suuren haamu valvoo itäisellä taivaalla, ja yöllä seireenin laulu hukuttaa jonkun onnettoman. Mukulakivistä rakennettu tie, Pitkä Ikävä, kulkee läpi saaren ja sukupolvien.